MIAN TARINA

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                                                                                 I

 

                                                                                                     ERON JÄLKEEN      

 

 

 

   "En mä tiedä!" Mia parahti ja läjäytti teatraalisen epätoivoisella eleellä kämmenellä otsaansa. Se sattui ja punaviiniä läiskähti vähän pöydälle, sillä lasia pidellyt käsikin heilahti samalla.

   "Voi anteeksi, muru", hän huokaisi ja nousi hakemaan talouspaperia ystävänsä tutusta keittiöstä.

   Cami istui rauhassa sohvalla katsellen pää kallellaan Mian perään. Hänen kulmakarvansa kohosivat, mutta hän siloitti ilmeensä nopeasti ennen kuin Mia palasi paperi kädessään.

   "Hei kuule, ei tässä mitään hätää ole", Cami rauhoitti ystäväänsä. Hän ei ollut tottunut näkemään Miaa näin hermostuneena.

   "Kysyin vain, aiotko vielä joskus yrittää uudestaan. Ihan puhtaan henkilökohtaisesti mä olen onnellinen, että pääsit hänestä eroon. Tajuan kyllä, että se ei ehkä tunnu siltä nyt, mutta ajan myötä varmaan..."

   "Kyllä se tuntuu siltä jo nyt", Mia keskeytti. "Tunnen suurta helpotusta ja pitkästä aikaa uskallan nukahtaa rauhassa", hän paljasti.

 

   Nämä olivat asioita, joista hän ei ollut puhunut kenellekään ennen eroaan. Että hän syvällä sisällään pelkäsi Timon sekoavan ja tekevän hänelle jotain pahaa. Tämän käytös oli enteillyt sen suuntaista jo pitempään, ja eroaikeista kuulemisen synnyttämä katkeruus tuntui lisäävän hänen arvaamatonta ja omituista käytöstään. 

 

   "Hän tuntui kuvittelevan omistavansa minut. Kun kerroin haluavani erota ja etsiväni itselleni uutta kotia, hän otti sen törkeänä loukkauksena ja petoksena. Vihan pystyi aistimaan jokaisesta solusta. Aloin pelätä häntä tosissani. Luulin pitkään, etten koskaan uskalla erota. Vei vuosia kerätä voimia ja rohkeutta siihen. Niin pieneksi hän oli onnistunut minut kutistamaan."

   "Mä olen niin pahoillani sun puolestasi. Olisitpa sanonut jotakin. En tajunnut ollenkaan... Ei kukaan varmaan nähnyt teistä tuota puolta", Cami sanoi järkyttyneenä. Hän tuli halaamaan ystäväänsä.

   "Sä olisit kuitenkin mennyt huutamaan Timolle jotain, jos olisin kertonut. Tunnen sinut liian hyvin", Mia naurahti. "Se olisi vain pahentanut tilannetta. Yritin pitää tunnelman mahdollisimman neutraalina. Tasapainoilla kuin nuorallakävelijä. Pahuksen raskasta se olikin. Nukuin lähes koko viikonlopun putkeen, kun pääsin lopulta pois. Turvaan. Nyt alkaa jo elämä voittaa", hän hymyili urheasti tietäen kuinka pahalta hänen kertomansa kuulosti ystävän korviin ja sydämeen. 

   "Et kai sä nyt tee sitä perinteistä virhettä, että alat vihata ja pelätä kaikkia miehiä, kun kuitenkin vain tämä yksi oli se mätämuna?" Cami kysyi puoliksi vitsinä, puoliksi haastaen.

   "Kyllä sellainen fiilis on päällimmäisenä. Tiedän kyllä järjen tasolla, että on typerää ajatella niin. Mutta oikeastaan se ei olekaan ajatus. Se on tunne. Ja hiton voimakas tunne onkin. Miksi antaisin jollekin miehelle taas mahdollisuuden satuttaa mua? Voinhan olla yksinkin. Turvassa."

   Cami aukaisi suunsa vastaväitteeseen. Samassa hän tajusi tehokkaamman keinon.

   "Totta. Kun et päästä ketään lähellesi, kukaan ei pääse satuttamaan sua. Istut illat sohvalla filtin alla telkkaria katsellen ja elelet niin kuin haluat", hän myötäili lempeästi.

   Mia katsahti häntä nähdäkseen pelleilikö Cami hänen kanssaan. Hän tunsi hyvin ystävänsä huumorintajun, mutta luotti myös ehdottomasti tämän empatiakykyyn ja siihen, että he molemmat takuulla halusivat toisilleen vain hyvää. 

   "Se on itse asiassa yksi ihanimmista puolista tässä sinkkuna olemisessa. Saan tehdä mitä haluan ja koska haluan. Eikä kukaan paheksu valintojani vieressä. En voinut edes kirjaa lukea tuntematta tekeväni väärin. Koko ajan olisi vain pitänyt puuhata jotakin muka hyödyllistä. Eikä hän koskaan istunut mun viereeni edes juttelemaan tai telkkaria katsomaan, vaikka pyysin sitä monta kertaa vuosien varrella. Selitin jopa, että se merkitsisi mulle paljon. Meidän ainut läheisyys oli seksiä silloin tällöin. En tiedä muista naisista, mutta jos seksi on ainoa läheisyyden ja yhdessäolon muoto, niin mua ei se seksikään sitten enää kiinnosta lainkaan. Jos se on ainoa asia, johon kelpaan. Koin itseni vain kodinkoneeksi ja seksinukeksi. Lisään listaan vielä sätkynuken. Tunsin joutuvani tekemään hänen mielikseen kaikenlaista. Jatkuvasti", Mia vaikeni huomatessaan kertovansa paljon enemmänkin kuin oli ajatellutkaan.

   "Ihanaa, että kaikki se on nyt takana", Cami sanoi lämpimästi ja halasi ystäväänsä. Hänellä oli omat ajatuksensa ja toiveensa ystävänsä tulevaisuuden suhteen, mutta hän tajusi, että aika ei ollut kypsä. 

   "Katsotaanko joku hyvä nyyhkyleffa Netflixistä?" hän ehdotti silmää iskien.

   "Loistava ajatus!" Mia naurahti ja pyyhkäisi karanneen kyyneleen poskeltaan.

   "Loistava Ajatus is my middle name", Cami nauroi käsivarsiaan levitellen.

   "Ja muista, murunen, että asioilla on tapana järjestyä", hän lisäsi hymyillen. 

   Miaa hymyilytti. Se oli hänen repliikkinsä. Hän oli muistuttanut Camia asiasta vuosien varrella monesti.

   "Tässä sulle uusi aforismi by Mia herself", hän sanoi huulillaan kujeileva hymy, joka ulottui kyynelten kostuttamiin silmiin asti. 

   "Huomisessa on se hyvä ja huono puoli, että koskaan et tiedä mitä se tuo tullessaan. "

   "Loistava mietelause! Sun pitää patentoida tuo", Cami naurahti ja kohotti lasiaan.

   "Mä olen alkanut ottaa elämän seikkailuna. Odotapas vaan, kun pääset matalasta mielialastasi, niin huomaat mitä kaikkea tarjolla olisi. Sulla on aina ollut rohkeutta ja elämänviisautta. Ja olet juuri tehnyt todellista rohkeutta vaativan teon itsesi suojelemiseksi, kun poistit elämästäsi ihmisen, joka painoi sua alaspäin. Eikö olekin älyttömän voimaannuttava tunne? "

   "On todellakin!" Mia puuskahti sydämensä pohjasta.

   "Kippis sille!"

 

 

                                                                         

                                                                                       ><><><><><>)))(o)(((<><><><><><

 

 

 

   "Moikka. Lähdetkö kävelylenkille?" Cami soitti ja meni suoraan asiaan. 

   "Siellä on ihana ilma ja kaipaisin juttuseuraa", hän jatkoi.

   "Kuulostaa hyvältä. Käykö tunnin päästä? Täytyy syödä ensin", Mia vastasi ilahtuneena.

   "Deal. Nähdäänkö samassa mutkassa kuin ennenkin?"

   "Sopii hyvin. See you."

 

   Mia alkoi kokata hymy huulillaan. Olisi kiva jutella taas Camin kanssa. Olivat he viestitelleet kuluneiden puolentoista viikon aikana, mutta eihän se ihan sama ollut. Vaikka kyllä siitäkin oli iso apu. Sai jakaa ajatuksiaan toisen ihmisen kanssa. Muutkin kaverit ja tutut, joille hän oli kertonut erostaan, olivat kyselleet miten hän jaksoi ja tarvitsiko hän jotakin.

   Moni vähemmän läheinen oli ollut todella yllättynyt hänen "ratkaisustaan". Siinä sen konkreettisesti huomasi, kuinka vähän tututkaan tietävät toistensa todellisesta elämästä. He olivat päällisin puolin vaikuttaneet olevan "hyvä pari". Näin hänelle oli hämmästellen sanottu jo ainakin kolme kertaa.

   Ei. He eivät olleet hyvä pari.

   Koskaan.

   Hän näki sen vasta jälkeenpäin selvästi.

   Mutta hitot siitä. Hän ei surisi mennyttä yhdeksää vuottaan. Niin tyhmä hän ei halunnut olla.

   Jos jäisi tuijottamaan menneeseen, kävelisi takaperin, eikä näkisi eteensä avautuvia hienoja asioita, joita elämällä saattaisi olla tarjolla. Katse eteenpäin. Ja ylöspäin, kirkkaalle sinitaivaalle. Hän oli huomannut kävelylenkeillään, kuinka hyvää tekevä vaikutus sinisen taivaan ja luonnon katselulla oli. Ei vain niiden näkemisellä, vaan tietoisella katselulla. Niistä sai ikään kuin imettyä henkistä voimaa ja hyvää mieltä.

 

   "Mistä sä halusit jutella?" Mia kysäisi heidän päästyään alkuhalauksen jälkeen tutulle metsälenkilleen.

   "Mä olen vaan vähän hämmentynyt. Yksi mies, jonka olen tavannut kahdesti, on vähän alkanut sekoittaa mun ajatuksiani", Cami aloitti haparoiden.

   "Oho!" Mialta lipsahti. Hän katsahti ystäväänsä hymyillen.

   "Onko sun immuniteettisi alkanut rakoilla?" hän vitsaili. "Kerro lisää."

   "Enkä kerro, jos alat piruilla mulle", Cami puuskahti ja törkkäsi Miaa olkapäähän.

   "No, älä nyt. Kunhan kiusoittelin. Anna tulla nyt vaan", Mia rohkaisi.

   "No siis... Me ollaan viestitelty Tinderissä kuukauden verran. Ja viime viikot jo Whatsapp:in puolella" Cami aloitti.

   "Me? " Mia kysäisi väliin.

   "Mika. Hänen nimensä on Mika. Ja hän on... kiva tyyppi", Cami kertoi sanoja etsien.

   "Hmmmm, ´kiva tyyppi´. Mitä se pitää sisällään?" Mia kysyi.

   

   Mia tiesi Camillan olleen Tinderissä jo pitkään. Hän oli kuullut mielenkiintoisia ja hauskojakin tarinoita näistä viestikeskusteluista ja kohtaamisistakin. Ja myös niitä vähemmän hauskoja puolia.

   Cami oli aina sanonut hänelle etsivänsä vain tilapäistä seuraa ja seikkailuja. Tänään hänen ilmeensä oli varautunut ja vähemmän leikkisä. Jopa vakava.  Hänellä oli selvästi tarve jäsennellä päässään ja ehkä jopa sydämessään pyörivää sekasotkua.

   

   "Hän on aito", Cami sanoi jotenkin epätoivoisella sävyllä.

   Mia odotti jatkoa. Hän antoi ystävälleen aikaa löytää oikeat sanat.

   "Me sovittiin heti alussa, että jutellaan vaan ihan muuten vaan. Ilman mitään jatkotarkoituksia. No, niin juteltiinkin. Hän on siinä todella hyvä. Ja ihmisenä tuntuu olevan kiinnostava ja mukava", Cami kertoi.

   "Tuleeko nyt se ´mutta´?" Mia kysyi kiinnostuen yhä enemmän.

   "Sillä ´Muttalla´on vaaleat saparot ja ikää neljä vuotta!" Cami parahti.

   "Ahaa... Auts", Mia yritti sulatella tietoa ja sen perimmäistä merkitystä.

   

   He olivat keskustelleet aiheesta ennenkin ja Mia tiesi, että Cami ei edes etsinyt vakavaa suhdetta, saati sitten halunnut ryhtyä leikkimään kotileikkiä ja äitipuolta. Hänen uransa ja kissansa olivat hänen lapsensa ja miehet lähinnä leikkikavereita. Hän oli aina tehnyt tämän varsin selväksi uusille miehille, joihin tutustui. 

 

   "Mikä tästä Mikasta siis tekee poikkeuksen? Olihan sillä toisellakin lapsia?"

   "Niin olikin. Eikä se haitannut. Hän etsi vain nautinnonhetkiä elämäänsä piristämään."

   "Mikan kanssa koen outoa läheisyyttä. Kuin olisin tuntenut hänet jo kauan ja... luottaisin häneen", Cami selitti.

   Sitten hän katsahti taivaalle ja pyöritteli silmiään: "Kuuntele nyt mua! En ole ollenkaan oma itseni enää. Puhun ihan höpöjä!"

   "Ensi viikolla hän kuitenkin kertoo tavanneensa jonkun pullantuoksuisen äitikandidaatin ja kiittää ihanasta ajasta yhdessä! Mun pitää lopettaa tämä nyt heti!" Cami tiuskaisi itselleen.

   "Hetkinen. En pysy kärryillä. Haluatko hänet vai et?", Mia kysyi.

   "En missään tapauksessa! Haluan! En mä tiedä", Cami vaikeroi epätoivoisena.

   "Oookei. Ymmärränkö oikein, että tässä voisi olla ensimmäinen mies, jonka kanssa sä haluaisit ehkä jotain pysyvämpää suhdetta?"

   "En tiedä. Ehkä."

   "Entä jos hänellä ei olisi tytärtä?"

   "Mahdollisesti. Mutta kun on!"

 

   Mia huomasi, ettei tätä ongelmaa ratkottu ihan pienellä ajatustyöllä.

 

   "No kerro vähän. Millainen hän on? Miltä susta tuntuu, kun olet hänen kanssaan?"

   "Älyttömän hyvältä. Odotan jännityksellä hänen tapaamistaan ja perhoset lepattavat vatsassa. Jopa kädet vähän tärisevät. Ja silti puhuminen ja huumori tulevat helposti ja pakottamatta. Hänen kosketuksensa on hellä ja kunnioittava, ja kahden kesken myös äärettömän intohimoinen ja ihana", Cami kertoi kiertelemättä, silmissään muistelun herättämä hekumallinen loiste.

   "Me alettiin suudella mun sohvalla kesken elokuvan viime treffeillä. Vaatteita lenteli hetken päästä sikin sokin pitkin lattiaa ja päädyimme alastomina matolle rakastelemaan", Cami kuvaili nopeasti edennyttä tilannetta käsillään vimmatusti viuhtoen.

   "Ihan mielettömän ihanaa seksiä!" hän puuskahti posket punertuen.

   "Hän makasi mun päälläni ja suuteli mua intohimoisesti ja tosi pitkään. Toinen käsi siveli mun hiuksiani ja poskeani ja toinen leikki nännillä. Tunsin hänet kivikovana reittäni vasten. Hän lähti alaspäin suudellen kaulaa ja rintoja, vatsaa ja niv..."

   "Okei, ymmärsin jo. Kuumaa oli", Mia naurahti vähän vaivautuen.

   "Oli todellakin! Kun päästiin itse asiaan, olin jo märkä kuin kuuma lähde", Camia nauratti osuva vertauksensa.

   "Mun pointtini oli ehkä se, että mies osasi alkulämmittelyn jalon taidon. Ja se, että hänellä on muutenkin minuun tosi vahva vaikutus. Muullakin tasolla", Cami sanoi ikään kuin olisi juuri vasta itsekin todennut asian.

   "OK. Siis seksi on ihanaa ja hän vaikuttaa muutenkin aika täydelliseltä. Ehdottomasti hylättävä tapaus", Mia summasi nauraen.

   "Niin mutta", Camikin nauroi itselleen,"entä ne muut ongelmat?"

   "Nyt olet tainnut kohdata oikein kunnon dilemman", Mia tuumi vakavoituen.

   "Mr. Dilemma, jolla on Mutta", Cami  irvisti nauraen.

   Mia mietti hetken, miltä äitipuoleksi ryhtyminen hänestä itsestään tuntuisi. Se vaikutti kovin kaukaiselta ajatukselta, mutta samassa hän tajusi asian voivan koskettaa myös häntä itseään joskus tulevaisuudessa. Jos hän joskus vielä kiinnostuisi jostakin miehestä. Saattoihan tällä olla vaikka viisi lasta. Ajatus tuntui pelottavalta, vaikka hän oli aina halunnut pari lasta. Pari omaa lasta.

   "MItä sä haluaisit tehdä?" hän kysyi ystävältään.

   "En mä tiedä. Painaa deleteä viimeisen kuukauden ajalta?" Cami irvisti.

   "Haluaisitko oikeasti? Että mitään tästä ei olisi koskaan tapahtunut?"

   "En", kuului vaisu vastaus.

   "Okei. Vaihtoehdot siis ovat:"

   "Ota tai jätä, niin kai."

   "Niin tai sitten katsot päivän kerrallaan. Ainahan pystyt viheltämään pelin poikki, jos alkaa liikaa ahdistaa." 

   "Oletteko te pystyneet puhumaan näistä jutuista mitään?" Mia kysäisi varovasti.  

   Cami kohautti hiukan vaivautuneena olkapäitään

   "En mä tiedä miten osaisin puhua tästä", hän vastasi rehellisesti.

   "Mutta alunperin pelisäännöt puhuttiin kuitenkin? Että sä et halua sitoutua, jii än ee." Mia venytti viimeisiä kirjaimia.

   "Jii oo oo", Cami irvisti, "mutta mulla on sellainen tunne, että asiat muuttuvat. Että me koetaan jo nyt asiat eri tavalla kuin ennen kuin tunnettiin toisiamme. Vaikea selittää. Se on vaan sellainen tunne", hän selitti.

   "Kyllä mä ymmärrän", Mia sanoi ja hymyili ystävälleen rohkaisevasti.

   "Hei kuule, mitäs jos säkin alkaisit seikkailla? Astuisit deitteilun ihmeelliseen maailmaan", Cami nauroi elehtien käsillään.

   "Kesällä on kiva käydä treffeillä vaikka terassilla lonkeroa hörppimässä. Tai kivassa kahvilassa. Tai meren rannalla eväsretkellä. Saisit vähän jännitystä elämään ja uutta ajateltavaa. Intohimoista seksiä? Ei sitä niin vakavasti tarvitse ottaa", Cami nauroi.

   "En mä tiedä. Ehkä joskus. Ajatuskin siitä, että joku vieras mies koskisi mun vartalooni tuntuu... oudolta. En tiedä osaisinko edes toimia. Tai toimisiko mun vartaloni. Jouduin aina Timon kanssa viimeisinä vuosina käyttämään liukuvoidetta. Muuten meni paikat rikki ja sattui. Välillä sain pissatulehduksenkin. Jotenkin tuntuu, etten hallitse seksiasioita kovin hyvin. Ehkä se ei vaan ole mun juttuni. Pelottaa aloittaa jotain uuden ihmisen kanssa", Mia selitti avoimesti. 

   "Voi sua pientä! Ei sussa mitään vikaa ole. Nämä asiat korjaantuvat kyllä ihan itsestään, kun löydät miehen, jota arvostat ja haluat. Ja joka arvostaa sua. Eihän kiihottumista voi taikoa millään tempulla, jos mieli ei ole mukana. Sä et olisi edes halunnut harrastaa seksiä hänen kanssaan, eikö niin? Tietenkään sun kehosi ei toiminut siinä yhtälössä. Trust me, I know what I´m saying", Cami vakuutti leveästi virnistäen.

   "Niin kai. Olet varmaan ihan oikeassa. Olenhan mä itsekin miettinyt sitä", Mia vastasi mietteliäänä.

   Totuus oli, että hän oli kyllä aavistellut asian olevan niin. Se oli jopa yksi ensimmäisistä oireista, joista hän alkoi tunnistaa heidän suhteessaan olevan jotain vakavasti vinossa. Hän ei kokenut enää olevansa haluttu ja haluava. Hän ei enää kokenut olevansa hyvä. Sillä ei ollut mitään tekemistä itse seksin kanssa. Seksuaalisuus vain oli elämänalue, jossa ristiriidat näyttäytyivät herkimmin.

   Hän oli huomannut kaipaavansa järjettömän kipeästi muunlaista kosketusta: silittelyä, hierontaa, halaamista, vierekkäin istumista ja satunnaista hellää sipaisua, suuteluakin. Hän uskoi, että asia olisi vielä voinut korjaantua, jos tämä tarve olisi saanut täyttyä. Hän oli jopa kerännyt rohkeutta ja uskaltautunut kertomaan tarpeistaan Timolle. Tämä oli katsonut häntä pitkin nenänvarttaan ja tuhahtanut: "Aina teillä naisilla on jotain ihmeen oikutteluja. Eikö teille mikään koskaan riitä?"

Mia muisti yhä elävästi kommenttia seuranneen musertavan toivottomuudentunteen, johon sekoittui häpeää.

   Häpeää? Hän ihmetteli nyt jälkikäteen omaa reaktiotaan. Miksi ihmeessä hän oli kokenut häpeää täysin normaalista toiveestaan? Paremminkin tarpeestaan ja sen ilmaisemisesta asiallisesti puolisolleen. Kyllä häpeän olisi pitänyt kuulua Timolle, joka laiminlöi puolisonsa tarpeita ja vieläpä liiskasi ääneen lausutut tarpeet kenkänsä alle, hieraisi ja sylki päälle. Mia tajusi äkkiä selvästi, mistä heidän suhteessaan oli ollut kysymys: hän kelpasi vain kilttinä myötäilijänä, jolla ei ollut lainkaan omaa tahtoa, tarpeita tai ajatuksia. 

   "Penni ajatuksistasi", Cami naurahti kysyvästi.

   "Me eletään senttiaikakaudella, muru", Mia nauroi. 

   "Tajusin vaan taas kerran, miten aivot alkavat pikkuhiljaa avautua uudelleen omalle ajattelulle, jossa ei tarvitse ottaa huomioon sen kieroon kasvaneen ihmisen latistavia ja halveksivia mielipiteitä. Se tapahtuu vähitellen, kuin erissä, ettei tule liikaa kerrallaan. Ihminen on käsittämättömän herkkä ottamaan ihan ylimääräistä ja ansaitsematonta häpeää ja huonommuudentunnetta kantaakseen. Varsinkin pitkässä suhteessa, jossa toinen pyrkii dominoimaan sillä."

   "Vallankäyttöä", Cami nyökytteli. "Sun pitää tehdä kunnon ajattelutyötä, että saat nuo jutut ravistettua pois itsestäsi. Ne eivät määritä sua mitenkään enää. Sä et ole se, jonka pitäisi tuntea häpeää tai huonommuutta. Se oli vaan sen satusedän tarinaa, jolla hän väritti teidän elämäänne harmaaksi ja piti sinut "aisoissa"; sellaisena kuin hänelle sopi."

   "Niinpä. Hyvin sanottu", Mia hymyili ystävälleen tuntien todella rakastavansa häntä.

 

   Pitkähkön metsälenkin ja syvällisten pohdintojen jälkeen Mian olo oli parempi ja jotenkin selkeämpi. Valitettavasti samaa ei voinut sanoa Camista, sillä heidän pohdittuaan hänen dilemmaansa jokaiselta mieleen pulpahtaneelta kantilta mitään selkeää vastausta ei ollut löytynyt. Cami vaikutti turhautuneelta ja yllättävänkin tuskastuneelta. Asia oli selvästi tärkeä.

   "Time will tell, dear", Mia lohdutti ystäväänsä silittämällä hänen selkäänsä ja halaamalla häntä pitkään.

   "Ehkä. Mutta mä en ole kovin kärsivällinen", Cami naurahti.

   "Tiedän", Mia hihitti, "mutta sainpas sut nauramaan." Hän nosti etusormillaan Camin huulien reunoja ylöspäin.

   "Joo. Ja oot muutenkin ihana. Millä mä selvittäisin kallonsisäistä sekasortoani, jos sua ei olisi?" Cami vastasi rutistaen lujaa.

   "Likewise", Mia sanoi todella sitä tarkoittaen. "Oma päänuppi kun on ihan liian lähellä, että sinne näkisi kunnolla."

 

   

 

 

 

 

                                                                                                             II  

  

                                                                                               JOSPA SITTENKIN

   

 

 

   "Mitä ihmettä mä tänne kirjoittaisin?" Mia tuskaili ääneen Tinderin ladattuaan. "Sano nyt säkin jotain", hän kääntyi pyytämään isolta jukkapalmultaan. Vastausta ei kuulunut, joten Mia tyytyi kirjoittamaan melko ympäripyöreästi kiinnostuksenkohteistaan ja luonteenpiirteistään. Hän luetteli lukemisen, maalaamisen, puutarhanhoidon, joogan ja kävelylenkit luonnossa. Luonteestaan oli vaikeampi keksiä mitä halusi kertoa. Ehkä rehellisyyden, avoimuuden ja ystävällisyyden? Ei ehkä kuulostanut kovin trendaavalta, mutta totta joka sana. Näillä mennään, hän päätti. 

   Hän halusi tavata jonkun kivan, huumorintajuisen ja lämpimän miehen suhteellisen läheltä. Ja melko samanikäisen.

   Sitten pitäisi etsiä valokuvia itsestään. Ensin hän mietti, mitä halusi kuvillaan viestittää. Ei ainakaan mitään bikinikuvia. Ei hän halunnut mitään kevytkenkäistä bimbovaikutelmaa antaa. Eikä varsinkaan epätoivoista tai huomionhakuista vaikutelmaa.

   Mia irvisti itselleen. Aikamoista stereotypiaa. Mutta ei silti yliseksikkäitä kuvia. Hänhän toivoi miehen huomaavan hänet ihmisenä, persoonana, eikä esineellistävän häntä. Lopulta hän löysi pari mielestään melko kivaa kuvaa. Toisessa hän hymyili puutarhansa jasmikepensaan vieressä. Se oli sievä lähikuva hänen kasvoistaan kukkien keskellä. Hän arveli avoimen hymyn olevan juuri oikeanlaiseen mieheen vetoava. Toinen kuva oli otettu vähän kauempaa. Hän seisoi laiturilla piirtyen silhuettina ilta-aurinkoa vasten. Pitkä hame ja istuva paita korostivat naisellisen kauniisti hänen hoikkaa vartaloaan.  

   Noin. Sinne meni. Mia irvisti ja peitti käsillä silmänsä. Myöhäistä enää harmitella ja katua. Tuskinpa siitä nyt haittaakaan voi olla, hän sitten tuumi järkevästi. Mutta vähän häntä silti jännitti.

 

   Mia hörppäsi vihreää teetään, henkäisi pitkään ja aloitti etsintänsä.

   Todella moni mies vaikutti kuvauksensa ja valokuviensa perusteella ihan kivalta. Tavallaan mahdolliselta. Hän ymmärsi, että kaikki eivät taatusti todellisuudessa vastanneet omaa varsin subjektiivista ja kaunistelevaa kuvaustaan, mutta jostain oli lähdettävä liikkeelle.

   Mia nyökytteli itsekseen ja pyyhkäili sopivan oloisia miehiä oikealle miettien antavansa heille ainakin mahdollisuuden. Tarkempi viestittely sitten kertoisi, olisiko heillä mitään yhteistä ja kipinää.

   "Onpas tämä helppoa ja hauskaa", hän naureskeli itsekseen. Jännityksen poikanen kutitteli vatsassa ja seikkailu tuntui kutsuvalta. Suorastaan houkuttelevalta.

 

   Nyt sai riittää sohvalla istuminen. Vilkaisu ulos kertoi auringon paistavan kutsuvasti. Mia joi lasin vettä, laittoi lenkkarit jalkaansa ja ja lähti kävelylle. 

   Joen rantaa kävellessään hän ihaili keveässä tuulenvireessä keinahtelevia heiniä ja veden rauhallista virtaamista. Puhtaanvalkoiset pilvenhahtuvat näyttivät kelluvan taivaan häikäisevässä sinessä. Kauneus ja hiljaisuus saivat jälleen kerran aikaan syvän rauhan ja onnellisuudentunteen hänen sisällään. Se ympäröi hänet; nielaisi sisäänsä antaen turvaa ja merkityksellisyydentunnetta.

   Askel tuntui keveältä ja hymy nousi itsestään huulille. Mia tunsi olevansa vapaa ja yhtä kevyt kuin pilvenhattara päänsä yläpuolella. Hän oli tehnyt sen. Voittanut pelkonsa. Seurannut vaistoaan. Päässyt irti myrkyllisestä suhteestaan. 

   "Hienosti tehty, Mia", hän kuiskasi ääneen itselleen ja silitti olkapäätään hymyillen. "Tosi urheaa. Kaikesta selvitään."

   Lenkistä tulikin aiottua pitempi, sillä aurinko helli hänen ihoaan ja valaisi hänen koko olemuksensa sieluun asti.

                                                                   

   Hyväntuulisena ja rohkean toiveikkaana tulevaisuuden suhteen Mia astui sisään oman kotinsa ovesta. Outo ääni sai hänet hätkähtämään. Pling. Se tuli taatusti hänen puhelimestaan, joka lojui sohvalla. Ääni oli silti ihan vieras. Ei kai...?

   Mia nappasi puhelimen jännittyneenä käteensä. 

   "Mitä ihmettä?" Hän puhalsi ilman hitaasti keuhkoistaan hämmentyneenä ja varsin yllättyneenä.

   Viisi matchiä! No olipa tämä nopeaa. Nyt kai pitäisi vastata heille jotain?

   "Miten ihmeessä tämä kuvio oikein menee?" Mia mietti. 

   Kaikki viestit olivat iloisen kohteliaita ja miellyttäviä. Kohteliaana ja ystävällisenä ihmisenä Mia koki velvollisuudekseen vastata kaikille. Ei hän sitä paitsi osannut näitä tuntemattomia miehiä mihinkään järjestykseen laittaa. Pitihän heistä tietää enemmän.

   Hän vastasi tervehdyksiin ja kysyi miesten kuulumisia. Pyysi kertomaan hiukan itsetään ja siitä mitä he etsivät.

   Saatuaan kaikki viestit naputettua hän ymmärsi tämän varmaankin nielevän paljon isomman ajan kuin hän oli arvannutkaan.

 

   Mia meni keittiöön ja alkoi laittaa ruokaa. Hän paistoi kanaa, heitti sekaan kapriksia ja palsternakkaa ja maustoi ruoan vahvasti currylla, kurkumalla, inkiväärillä, mustapippurilla, chilillä, valkosipulilla ja soijakastikkeella. Ja huomasi samalla, että oli unohtanut ruoanlaiton harrastuksistaan. No, eipä sillä väliä. Ehtihän siitäkin kertoa viestitellessä. Hän rakasti hyvää ruokaa ja halusi tehdä sen se kunnon raaka-aineista. Kylkeen vielä ihana rapsakka salaatti paprikalla, tomaatilla ja oliiveilla ja loraus oliiviöljyä päälle. Riisi toi kaivattuja hiilihydraatteja ateriaan.   

   Mia söi hyvällä ruokahalulla ajatusten harhaillessa juuri saaduissa viesteissä.

Etenkin yhden miehen sävy vaikutti hauskalta. Kevyen flirttailevalta. Hän huomasi toivovansa miehen kiinnostuvan hänestä enemmänkin. Tämä oli kehunut häntä viehättävän avoimeksi ja hauskaksi.

   Mia huomasi imartelevan kommentin tuntuvan ihmeellisen hyvältä. Hiukan päihdyttävältä.

   Hän oli jäänyt ilman minkäänlaista huomiota suhteessaan. Tai no; ilman positiivista huomiota. Tällainen uusi imarteleva huomio oli kuin kannullinen vettä rutikuivalle kasville. Hän mietti mahtoivatko hänen poskensa hehkua. Siltä ne ainakin tuntuivat. Veri kiersi nopeammin ja suupielet tuntuivat väkisin nousevan hymyyn.

   Hän oli vastannut miehelle - Markolle - jotain huvittavan kepeää. Olisikohan kiva jutella Markon kanssa jossain kahvilassa tai miksei vaikka pubissakin? Viinilasin äärellä. Pitää yllä kevyttä humoristista flirttiä. Olla ihan eri roolissa kuin yleensä. Mia huomasi haaveilevansa miehen ihailusta ja kunnioituksesta. 

   Syötyään hän katsoi viestit. Kyllä. Marko oli vastannut. Hän ilahtui ja luki viestin. 

   Luki uudestaan. 

   Pettymys oli niin karvas, että hän ei meinannut heti ymmärtää lukemaansa. Marko kysyi oliko hän myös kokeilunhaluinen. Heitä olisi kuulemma kaksi komeaa ja hyvin varusteltua miestä ihan häntä odottamassa. Kimppakivaa tarjolla. 

   Mia laski puhelimen kädestään inhoten. Mitä helv...??? Kylläpä tuli melkoinen pudotus pilvilinnoista, hän tuhahti itsekseen. Ja vastasi, ettei ollut kiinnostunut kahdesta, eikä edes yhdestä satunnaisesta seksipartnerista. Hän etsi kunnon suhdetta. 

Hän poisti Markon ja manasi hölmojä tunteitaan. Miten hän muka voi pettyä rajusti, kun ei edes tuntenut miestä? Jotain tässä nyt oli takana.

   Hän käsitti olevansa huonon kohtelun seurauksena aivan liian altis imartelulle ja huomiolle.

   Ne voitelivat hänen haavojaan ja paikkasivat murjottua itsetuntoa. Ne tuntuivat olevan juuri sitä jotakin mitä hän oli kauan kaivannut ja turhaan toivonut entiseltä mieheltään.

   Mutta hän janosi niitä liikaa. Tämä asia hänen pitäisi käsitellä päässään. Että sydän ei kärsisi jokaisesta kolhusta. Tiedostaa miksi hänen tunteensa heittivät volttia aivan liian herkästi.

   Hän oli oikein hyvä ja kaunis juuri omana itsenään. Kenenkään ei tarvinnut todistella sitä hänelle. Hän tajusi sen kyllä itsekin.

   Vain tuo yksi mies ei ollut sitä nähnyt.

   Tai tajunnut.

   Tai halunnut tajuta. Hän oli uskonut pystyvänsä hallitsemaan Miaa tuhoamalla tämän itsetunnon mitätöinnillä.

   Vika ei ollut Miassa.  

   Vika oli siinä miehessä ja hänen kyvyssään elää tasa-arvoisessa suhteessa.

   Silti Mia tunsi sisällään puristavan ahdistuksen. Hänen oli vaikeaa luottaa miehiin kokemansa jälkeen. 

   Äskeinen viesti oli saanut hänet tuntemaan inhoa ja epäuskoa. Joku halusi hänet seksilelukseen. 

   Mia päätti, ettei lukisi lisää viestejä sinä päivänä. Hän kokoaisi itsensä rauhassa. Pitäisi mielessään, että kaikki miehet eivät olleet sellaisia kuin nämä muutamat. Fiksuja miehiä oli olemassa. Ja myös sellaisia fiksuja miehiä, jotka halusivat samaa kuin hän; kunnon parisuhteen.

   Ahdistus alkoi hiukan helpottaa ja Mia muisti taas käyttää tuttua tapaansa irtautuakseen siitä kokonaan.